Kilpataitolento – yleistä

Kilpataitolento tapahtuu moottori- ja purjekoneilla rajatussa ilmatilassa eli ns. “boxissa”, jonka sivujen mitta on 1000 metriä, yläraja noin 1000 metriä ja alaraja kilpailuluokasta riippuen 100-450 metriä. Sen kulmat ja sivuseinät merkitään maahan valkoisilla lakanoilla. Mikäli lentäjä ei pysy laatikon sisässä, hän saa virhepisteitä.

Kilpailusuorituksen arvostelee 3-10 tuomaria. Tuomarit istuvat boksin sivulla ja kilpailija lentää pääasiassa poikittain tuomareihin nähden.  Tuomareita on vähintään neljä, joiden antamista pisteistä lasketaan keskiarvo. Normaalisti kukin kilpailija lentää kolme kilpailulentoa. Kilpailun voittaa se, joka saa kilpailulennoilta suurimman yhteispistemäärän.

Kilpailuissa lennetään tunnettuja ja tuntemattomia ohjelmia. Tunnettua ohjelmaa harjoitellaan etukäteen, mutta tuntemattoman ohjelman lentäjät saavat käsiinsä vasta kilpailujen aikana, eikä sitä saa harjoitella ilmassa. Tuntematonta ohjelmaa voi harjoitella ainoastaan mentaalisesti kävelemällä ohjelmaa maassa.

Ohjelmat ja pistelaskenta

Kilpailuohjelma koostuu yksittäisistä liikkeistä, jotka suoritetaan tietyssä järjestyksessä. Jokainen liike on tarkkaan määritelty ja sillä on tietty pistekerroin – riippuen liikkeen vaativuudesta. Tuomarit arvostelevat ohjelman liike kerrallaan. Liikkeet arvioidaan asteikolla nollasta kymmeneen. Täydellinen liike ilman virheitä tuottaa kilpailijalle 10 pistettä. Virheet linjoissa, kaarissa, säteissä tai esimerkiksi vaakakierteen puhtaudessa, vähentävät pisteitä sääntöjen määräämällä tavalla. Kunkin liikkeen pistemäärä saadaan kertomalla tuomareiden antama pistemäärä liikkeen vaikeuskertoimella. Lennon kokonaispistemäärä on liikkeiden pistemäärien summa. Luokasta riippuen maksimipistemäärä vaihtelee 1500 ja 3200 pisteen välillä, kuvaten samalla varsin hyvin lennon vaativuutta.

Kilpailulentoja on luokasta riippuen 2-5. Pakollinen vuosittain kutakin luokkaa varten julkaistava ohjelma, kilpailijan itse tiettyjen sääntöjen mukaan laatima vapaaohjelma, 1-3 ilman lentokoneella sallittua harjoittelua lennettävää tuntematonta ojelmaa, sekä nk 4-minuutin vapaaohjelma, jossa käytettävät liikkeet ovat paljolti FAI:n luetteloon kuulumattomia.

Sallitut liikkeet, joita eri yhdistelminä on useita tuhansia, on esitetty FAI:n (Fédération Aéronautique Internationale) luettelossa. Jokaisella liikkeellä on tarkkaan määriteltyjen kriteerien avulla laskettu vaikeuskerroin. Kertomalla tuomarien arvosanalla vaikeuskerroin saadaan suorituspisteet.

Keskusjärjestöt

Kansainvälistä kilpataitolentoa valvoo FAI:n kansainvälinen taitolentokomissio CIVA, joka järjestää taitolennon MM- ja EM-kisat joka toinen vuosi kahdessa ylimmässä kilpailuluokassa, Unlimited ja Advanced.

Yhdysvalloissa taitolennon keskusjärjestö on IAC (International Aerobatic Club). Siinä on noin 6000 jäsentä, joista noin 1000 USAn ulkopuolelta. IAC:n jäsenosastot järjestävät vuosittain lähes sata kansallista taitolentokilpailua eri puolilla maailmaa. IAC:llä on edellämainittujen kilpailuluokkien lisäksi kolme alempaa luokkaa: Intermediate, Sportsman ja Basic. Kilpailuluokat luovat nousujohteisen harjoitteluohjelman taitolennon aloittajalle kilpailuliikkeiden vaikeuden ja määrän kasvaessa siirryttäessä alemmasta ylempään luokkaan.

IAC julkaisee Sport Aerobatics-nimistä alan lehteä sekä järjestää tuomarikursseja ja valvoo tuomarien pätevyyttä. Tuomarikursseille voi hakeutua Urheilutaitolentäjien kautta. Tuomariksi tulemisen edellytyksenä ei ole aikaisempi (taito)lentokokemus, joskin se huomattavasti helpottaa asioiden ymmärtämistä ja omaksumista.